lauantai 19. marraskuuta 2016

08 - Auttavat kädet


Dante alkoi tosissaan harkita paremman lavuaarin hankkimista keittiöön, koska hänestä tuntui, että se oli koko ajan rikki ja sitä piti jatkuvasti olla korjaamassa. Hän olisi muutenkin halunnut jo tehdä taloon jonkinlaista pientä pintaremonttia, vaikka tiesikin, että se maksaisi maltaita.


Hän päättikin ehdottaa asiasta Aadalle, joka ei sanonut asiaan juuta tai jaata. Dante ymmärsi sen kyllä hyvin, sillä heidän rahatilanteeseensa nähden oli vaikea yhtäkkiä hommata uusia kodinkoneita sun muita. Varsinkin, kun lapset kasvatessaan tarvitsisivat yhtä mittaa uusia vaatteita ja leluja.


Aada ei kumminkaan antanut äskeisen keskustelun ja muistikuvan huonosta rahatilanteesta lannistaa mieltään. Mitä sitten, vaikka heillä ei olisikaan paljoa rahaa, kun heillä on niin ihana, pieni perhe, hän mietti mennessään leikkimään lasten kanssa.


Aada ei ollut raskauksiensa takia ollut pitkään aikaan töissä ja häntä pelotti ettei hän osaisikaan mitään musiikista enää. Niinpä hän tarttui kitaraan ja otti asiakseen kerrata taas sointuja ja nuotteja.


Ja Dantesta taas tuntui, että hän oli töissä liikaakin ja hänelle tuli aina töissä ikävä perhettään. Korvaukseksi hän pyrki viettämään aikaa lastensa kanssa niin paljon kuin mahdollista.


Pihaan oli syksyn jäljiltä jäänyt suuria lehtikasoja, joita kukaan ei ollut saanut aikaiseksi siivota pois. Sen sijaan kaikki vaan levittivät kasoja entisestään leikkimällä ja hyppelemällä niiden päällä.


Blodin ei enää leikkinyt juuri muilla leluilla kuin sillä omituisen näköisellä nukella ja kellopelillä. Bellalle oltiin myös lähetetty samanlainen lelu, mutta sitä pidettiin aina vain hänen sängyssään.


Välillä perhe-elämä tuntui raskaalta ja stressaavalta ja Aadasta tuntui, että hän halusi luovuttaa koko homman suhteen. Hän avautui asiasta miehelleen joka rohkaisi vaimoaan ja Aadalle tuli heti paljon parempi mieli.


Aada oli saanut jälleen kunnon otteen soittamisesta ja veti kotona kunnon show'ta, kuin olisi maailmankuulu rocktähti. Hän ilmeili ja elehti maailmanluokan julkkiksen tapaan ja muuta perhettä nauratti seurata sitä.


Aika tuntui kuluneen kuin hujauksessa, sillä Bella oli kasvanut valtavasti. Hänelle oli kuin yhtäkkiä ilmestynyt tummat kutrit jotka heiluivat suunnasta toiseen hänen juostessa ympäriinsä.


Sisarukset olivat keskenään melko samanlaisia. He heräsivät aina samaan aikaan öisin, heille tuli aina nälkä samaan aikaan ja se oli vanhempien mielestä huvittavaa, vaikkakin työlästä. Toisaalta se oli myös helppoa, kun alkoi ymmärtää pienoisten sisäistä kelloa.


Lapset tulivat muutenkin keskenään hyvin toimeen. He leikkivät usein yhdessä palikkapöydällä ja puhuivat omaa kieltään jota vain he kaksi ymmärsivät. Riitelyäkin kohdattiin hyvin harvoin, mikä oli ehkä vähän kummallista, mutta parasta oli, että jälkikasvu oli hyvissä väleissä.


Joskus vanhemmat uskalsivat jättää lapsensa keskenään hetkeksi ja pitää kahdestaan vähän hauskaa. Toisinaan heillä oli välissä pitkiäkin taukoja, työkiireiden ja muiden takia, mutta he antoivat aikaa toisilleen niin paljon kuin mahdollista.
 

Hauskanpitonsa jälkeen pari meni sisälle takaisin, jossa Blodin jo huusikin nälkäänsä. Hän rauhoittui kuitenkin heti kun näki äitinsä saapuvan huoneeseen ja otti iloisesti kikattaen vastaan hänen tarjoaman tuttipullon.


Bellakin oli alkanut jo kärsiä ikävästä joten hänellekin täytyi vähän antaa huomiota. Aada leikki tytön kanssa vaikka kuinka kauan ja Bella nauroi suloisesti koko ajan.


Leikki oli kuitenkin lopetettava, sillä Aada alkoi tuntemaan järkyttävää pahoinvointia aivan yhtäkkiä. Hän alkoi voida huonosti ja häntä ahdisti. Mikä häntä oikein vaivaa? Hän päätti kumminkin olla nostamatta asiasta sen suurempaa haloota, vaan odotteli muita hänen terveydentilansa muutoksia.


Aada paineli takaisin lastenhuoneeseen auttamaan Bellaa kellopelin soiton kanssa ja unohti heti äskeisen ongelmansa, kun keskittyi muihin asioihin murehtimisen sijasta.


Uusilta asioilta ei perheessä vältytty, sillä Blodin oli kasvanut lapseksi aivan silmissä, vaikka hän oli ollut taapero vasta eilen, tai siltä se ainakin tuntui. Hän sai vanhemmilta lempivärinsä mukaiset siniset vaatteet ja hänen hiuksiaan lyhennettiin pois silmiltä, jotta hän näkisi eteensä temmeltäessään puistoissa ja ties missä.


Blodin joutui jakamaan huoneen siskonsa kanssa, kunnes hänelle saatiin rakennettua oma, sininen huone lastenhuoneen viereen. Huone sisustettiin sen mukaan, mitä Blodinin ikäinen lapsi saattaisi tarvita ja mitä hän itse huoneeseen halusi.


Aluksi poikaa vähän pelotti nukkua huoneessa yksin, mutta vanhempien lukemat iltasadut helpottivat, joten Blodin saattoi nukkua yönsä rauhassa painajaisilta.


Muutaman viikon päästä Aada sai syyn pahoinvoinneilleen, väsymykselleen ja ruokahalulleen. Hän olikin vain raskaana! Kolmatta lasta ei oltu ihan kokonaan suunniteltu, mutta äiti oli silti ihan onnellinen perheenlisäyksestä.


Aada kertoi Dantelle niin pian kuin suinkin pystyi, ja mieskin otti uutisen hyvillä mielin vastaan. Hän piti lapsista ja hänestä kolmas, ei-suunniteltukin lapsi oli hyvä asia.


Aada ajatteli, että Blodin oli jo tarpeeksi vanha tietämään asiasta, joten hän kertoi asiasta pojalleenkin. Blodinkin otti asian hyvin ja oli innoissaan jo keksimässä uudelle pikkusisarukselleen nimeä.

* * *


Kotkanmaan piha kaipasi vähän muutosta, joten lapsia ajatellen pihaan ostettiin keinuja ja yhteen pihan puista rakennettiin lasten, tai pääosin Blodinin, suunnittelema puumaja. Sen lisäksi piha-alue aidattiin, jottei lapset juoksisi vahingossa autojen alle.


Puumaja oli Blodinin suosikkipaikka. Hän vietti siellä paljon aikaa yksinkin, leikkien merirosvoja ja ties mitä muuta, joskus hän piti siellä keikkoja, esittäen rockstaroja, toisinaan hän leikki muotinäytöstä. Hän usein teki siellä läksyt ja hän oli sisustanut puumajaa sisältäkin itsensä näköiseksi. Blodin olisi halunnut muuttaa sinne jopa asumaan, mutta siihen Aada ei suostunut.


Bella oli jo sen verran vanha, että hänen täytyi opetella kävelemään, joten Aada otti asian hoitaakseen, kun äitiysvapaalla oli paljon luppoaikaa. 


Keinutkin olivat kovassa käytössä Blodinilla. Maa oli jo alkanut kulua keinun alta, koska Blodin keinui niin paljon.


Pojasta oli myös suuri apu kotitöissä. Hän oli hyvin ahkera, ja tarjoutui mielellään auttamaan vanhempiaan talon siivoamisessa ja järjestelyssä ilman vastahakoisuutta. Lattian luuttuaminen kävi kuin leikki, ja Blodin usein rallatteli iloisesti työskennellessään.


Eräänä iltana koitti se, mitä Aada ja Dante olivat yhdessä jo odottaneetkin, sillä vauva ilmoitti taas itsestään ja nyt oli sen aika syntyä. Aada alkoi kirkua tuskissaan, ja Blodin liittyi kuoroon, sillä hän ei tiennyt mitä tehdä. Lopulta Aada pääsi kuitenkin turvallisesti sairaalaan.

* * *

siinä tämänkertainen osa. musta tuntuu, että tapahtumat eteni jotenkin tosi nopeasti, vaikka koitinkin sitä välttää parhaani mukaan. jos on kumminkin jotain palautetta niin sen saa kertoa ihan vapaasti kommenttiboksiin! rakentava kritiikki ja muu palaute on tervetullutta.